Luku 1


		t Vertaistuen foorumissa yli 10 000 viestiä.

"Se on sellaista peliä, mikä pitää osata pelata oikein ja tähän mennessä me on osattu se hyvin, eikä mitään ihmeitä ole tullut takkiin".

(Ote vakuutusyhtiön haastattelusta oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisussa 101).

MUUTOKSENHAKUA SUOMALAISITTAIN

Kun maassa vakiintunut käytäntö kumoaa kansalliset ja kansainväliset lait aina ihmisoikeuksia myöten.

Laillisuuden perusta, tuomarinvala, virkavala ja lääkärinvala

Tuomarinvala ja tuomarinvakuutus

Virkavala ja virkavakuutus

Lääkärinvala

Otteita hallintomenettely- ja rikoslaista

Päätöksen perusteleminen.

Asiavirheen korjaaminen.

Perättömästä lausumasta

Petoksesta ja muusta epärehellisyydestä

Johdanto työkyvyttömyysasioiden käsittelyyn

Tarvittavia toimenpiteitä työkyvyttömien oikeusturvan parantamiseksi

Tapaturmalautakunta ja Vakuutusoikeus

Korkein oikeus

Korkeimman oikeuden erottamaton jäsen Eeva Vuori ja Turun ex. kaupunginjohtaja Juhani Leppä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

LEL Työeläkekassa

Laillisuusvalvonta

Laillisuuden perusta, tuomarinvala, virkavala ja lääkärinvala

Mikäli tuomarit, virkamiehet tai "vakuutuslääkärinä" ja oikeudenjäsenenä toimivat lääkärit aina toimisivat valan edellytysten mukaisesti, tuskin tälle www-sivustolle olisi tarvetta. Moni nykyisistä kansalaisille aiheutetuista tarpeettomista ongelmista jäisi syntymättä, mikäli yhteiskuntamme tiedostaisi, että kaikki kansalaiset, virkamiehet ja liikeyritykset ovat lähtökohdistaan sekä muusta asemasta riippumatta samanarvoisia säädetyn lain ja lakia valvomaan tarkoitetun tuomioistuimen edessä. Totuus on kuitenkin toinen.

Vammautuneen kansalaisen oikeusturvaan kohdistuvat laiminlyönnit sallitaan erityistuomioistuimissa ja niiden laillisuusvalvonnassa suuren liikeyrityksen tai virkamiehen ollessa kansalaisen vastapuolena. Vääryydellä kansalaisilta viedyn taloudellisen hyödyn saa liikeyritykset pitää ja vastuuseen kyseenalaisista toimista ei yleensä maamme valkokaulusrikollisuus joudu. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on valitettavan usein hyvin kaukana lain tarkoituksesta lakisääteisesti vakuutettujen asioista päätettäessä. Vannottua tuomarinvalaa tai virkavalaa ei havaintojen mukaan noudateta. On siis kannattavaa olla noudattamatta kansalaisten suojaksi tarkoitettuja lakeja yhteiskunnassa, jossa edes valalla ei joillekin sen vannoneille ole mitään merkitystä.

Tuomioistuinten jäsenten lisäksi on velvollinen vannomaan tuomarinvalan tai antamaan tuomarinvakuutuksen ryhtyessään hoitamaan virkaansa tai tehtäväänsä se, joka yksin tai kollegiaalisessa menettelyssä ratkaisee hallintolainkäyttöön kuuluvia asioita; sekä hovioikeuden auskultantti. Vala vannotaan niin kuin 7 §:ssä säädetään. Vakuutus annetaan noudattaen soveltuvin osin valan kaavaa.

Tuomarinvalan ja tuomarinvakuutuksen kaava

7 §

Minä N. N. lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta, että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa tuomioissa tahdon tehdä ja teen oikeutta niin köyhälle kuin rikkaallekin ja tuomitsen Jumalan ja [Ruotsin] lain ja laillisten sääntöjen mukaan: etten koskaan minkään varjolla lakia vääristele enkä vääryyttä edistä sukulaisuuden, lankouden, ystävyyden, kateuden ja vihan tahi pelon tähden taikka lahjan ja antimien tahi muun syyn takia, enkä syytöntä syylliseksi taikka syyllistä syyttömäksi tee. Minä en myöskään ennen tuomion julistamista enkä sen jälestä ilmaise oikeutta käyville enkä muille niitä neuvotteluita, joita Oikeus suljettujen ovien takana pitää. Kaiken tämän tahdon täyttää ja täytän uskollisesti, rehellisenä ja totisena tuomarina, ilman kavaluutta ja juonia, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta. Älköön kukaan tuomarinvirkaan ruvetko, ennenkuin on näin vannonut.

Tuomarinvalan muita velvollisuuksia

(Oikeudenkäymiskaari 1.1.1734/4 1 LUKU Yleisistä tuomioistuimista (23.5.1969/323))

11 §

Tuomarin pitää tarkoin tutkia lain oikeata tarkoitusta ja perustusta sekä tuomita sen mukaan, mutta ei vastoin sitä, oman mielensä mukaan. Maan tapa, jos se ei ole kohtuuton, olkoon hänellä myös ohjeena tuomitessansa, kun säädettyä lakia ei ole.

12 §

Jos tuomari ilmeisestä huolimattomuudesta tahi ymmärtämättömyydestä tekee väärän tuomion, [menettäköön virkansa kokonaan tahi määräajaksi, tahi maksakoon rahasakon, kolmijakoon, aina asianhaarain mukaan,] ja korvatkoon kaiken vahingon. Jos hän sen tahallansa tekee, vihasta ja ilkeydestä taikka ystävyyden, lahjain ja voiton tähden, [menettäköön virkansa, saamatta sitä koskaan takaisin,] korvatkoon myös vahingon, ja lahjat menkööt [vaivaisille]. Jos joku sellaisen väärän tuomion tähden menettää henkensä [tahi kunniansa], menettäköön tuomarikin pahuutensa ja ilkeytensä takia [henkensä tahi kunniansa].

Virkavalan ja virkavakuutuksen kaava

Virkavala

"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

Virkavakuutus

"Minä N.N. lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

Lain otteet ja niistä lisätietoja osoitteesta: http://www.finlex.fi/lains/index.html

Lääkärinvalan kaava

"Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä kunnioittaen. Päämääräni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat. Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua. Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä. Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti."

Otteita hallintomenettely- ja rikoslaista

Hallintomenettely ja pakotteet

Yh 101

Hallintomenettelylaki

24 §. Päätöksen perusteleminen.

Päätös on perusteltava ilmoittamalla sen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat sekä säännökset ja määräykset.

Perustelu voidaan jättää esittämättä:

1) jos päätöksellä hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista, tai jos perusteleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta;

2) jos asia koskee palvelussuhteeseen tai vapaaehtoiseen koulutukseen ottamista taikka sellaisen edun myöntämistä, joka perustuu hakijan ominaisuuksien arvioimiseen; tai

3) jos perustelua ei voida laatia viivyttämättä huomattavasti päätöksen antamista.

26 §. Asiavirheen korjaaminen.

Jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisen väärään lain soveltamiseen, viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen (asiavirheen korjaaminen). Asiavirhettä ei saa korjata asianosaisten suostumuksetta.

Rikoslaki

17 luku.

Perättömästä lausumasta

1 §. (29.7.1948/577) Jos se, jota oikeudessa on kuulusteltu todistajana tai asiantuntijana, on tahallansa vastoin parempaa tietoansa antanut perättömän lausuman tahi laillisetta syyttä salannut jotakin, joka hänen tietensä olisi asiaa valaissut, rangaistakoon vankeudella.

Jos lausuma oli valalla tai vastaavalla vakuutuksella vahvistettu tahi kerta kaikkiaan tehdyn valan nojalla annettu, olkoon rangaistus ((kuritushuonetta)) enintään neljä vuotta taikka, kun asianhaarat ovat erittäin lieventävät, vankeutta.

Jos sen, jota oikeudessa on kuulusteltu todistajana tai asiantuntijana, harkitaan ajattelemattomuudesta tai huolimattomuudesta antaneen perättömän lausuman tai laillisetta syyttä salanneen jotakin, joka olisi asiaa valaissut, rangaistakoon sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella.

2 §. (19.7.1974/613) Jos 1 §:n 1 tai 2 momentissa mainittu lausuma tai salaaminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että syytön on tuomittu rangaistukseen tai syyllinen tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin ilman sellaista lausumaa tai salaamista olisi tuomittu, on todistaja tai asiantuntija tuomittava vankeuteen vähintään kolmeksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Jos syytetty on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin vuodeksi vankeuteen, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi.

3 §. (15.12.1961/549) Jos joku muuten kuin todistajana tai asiantuntijana on valan tai vastaavan vakuutuksen nojalla oikeuden [tai ulosotonhaltijan] edessä tahallansa vahvistanut perättömän lausuman tai sellaisen lausuman, jossa hän on salannut asiaa valaisevan seikan, vaikka hänellä lausuman vahvistaessaan ei ollut laillista syytä tuon seikan ilmaisematta jättämiseen, rangaistakoon ((kuritushuoneella)) enintään neljäksi vuodeksi tai vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi taikka, jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät, vankeudella tai sakolla.

Jos 1 momentissa tarkoitettu teko on tehty ajattelemattomuudesta tai huolimattomuudesta, olkoon rangaistus sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.

8 §. (29.7.1948/577) Joka julkiselle viranomaiselle antaa kirjallisen todistuksen, jonka sisällyksen hän tietää vääräksi, taikka, valmistettuaan sellaisen todistuksen, antaa sen toiselle sanottuun tarkoitukseen käytettäväksi, rangaistakoon sakolla tahi enintään yhden vuoden vankeudella, jollei teko muun lainkohdan mukaan ole ankarammin rangaistava.

36 luku.

Petoksesta ja muusta epärehellisyydestä

1 §. ( A:24.8.1990, SK:769/1990) Petos. Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Petoksesta tuomitaan myös se, joka 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa tietojenkäsittelylaitteeseen vääriä tietoja syöttämällä tai koneelliseen tietojenkäsittelyyn muuten puuttumalla vääristää tietojenkäsittelyn lopputuloksen ja siten aiheuttaa toiselle taloudellista vahinkoa.

Yritys on rangaistava.

2 §. ( A:24.8.1990, SK:769/1990) Törkeä petos. Jos petoksessa

1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,

2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa,

3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai

4) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Johdanto työkyvyttömyysasioiden käsittelyyn

Suomen lakisääteisiä tapaturmavakuutusmaksuja maksavat työnantajat vakuuttavat jokaisen työntekijänsä vamman ja tapaturman varalta. Työkyvyttömyyden kohdatessa tulisi tämän lakisääteisen turvan myös toteutua lain tarkoittamalla tavalla. Työkyvyttömyydestä päätettäessä ratkaistaan taloudellisen turvan lisäksi myös eläkeyhtiön tai laitoksen vastuusta henkilön mahdollisiin koulutus- ja kuntoutusasioihin.

Vaikka kyse on vajaakuntoisen henkilön elämäntilanteelle ja terveydenhoidolle erittäin merkittävästä asiasta, on yhteiskuntamme päätöksenteossa yhä lukuisa määrä kansalaisten oikeusturvalle kohtalokkaita epäkohtia. Näitä epäkohtia ovat eläkeyhtiöt häikäilemättä soveltaneet heidän itsensä eduksi. Oikeusturvan epäkohtia on myönnetty todeksi myös oikeusministeriössä. Oikeusturvan aukkojen takia kansalaiset väsytetään oikeustaistelussa, joka lopulta johtaa myös henkiseen loppuun palamiseen ja vaikeaan moniongelmaisuuteen. Tällöin tuhotaan henkilön viimeisetkin mahdollisuudet jatkaa tavanomaista elämää. Lopulta vajaakuntoiset päätyvät mielenterveystoimistojen asiakkaiksi ja masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle. Mielenterveydelliset syyt ovat yhteiskuntamme suurin työkyvyttömyyden maksuperuste.

Työkyvyttömyyseläkkeen hylkäyksestä alkaa kansalaisen pitkällinen ja vaikea valitusprosessi. Myymälävaras saa Suomessa puolueettoman oikeudenkäynnin ja oikeusavustajan. Lakisääteisesti vakuutetut kansalaiset eivät ole oikeudellisesti yhtä turvattuja. Vamman tai sairauden keskellä on odotettava ensimmäisen kierroksen päättymistä jopa yli kahdeksan vuotta. Odotusaikaa voi olennaisesti vielä lisätä uudet oikaisukierrokset ja mahdollinen kantelu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Kun eläkkeenhakija on saanut hylkäävän eläkepäätöksen, on hän usein vailla mitään taloudellista tukea koko ylipitkän valitusajan, tällöin hän joko luovuttaa tai alkaa velkaantua maksaakseen kipujen hoitoon tarvittavan lääkityksen ja muut erääntyvät laskut. On kohtuutonta että Suomessa potilasta väsytetään tarpeettomilla vuosia kestävillä oikeusprosessilla ja perustelemattomilla päätöksillä, jotka ovat ristiriidassa myös ihmisoikeussopimuksen kanssa. Turhat hylkypäätökset ja pitkät valitusajat ovat tuhoisia myös tulevanajan eläkkeeseen.

Koko päätöskäytäntö on viimevuosina vääristynyt vain eläkeyhtiöille edulliseksi. Kansalaisten kokemat perusteettomat hylkypäätökset ovat aiheuttaneet koko myöntämis- ja valituskäytännön ajautumisen vakavaan uskottavuuskriisiin. Työkyvyttömyyseläkkeiden ja tapaturmaeläkkeiden myöntämiskäytäntö ja siitä aiheutuva valitusprosessi toimii täysin epäuskottavalta pohjalta. Oikeuden ja eläkeyhtiöiden hylkäysperusteet ovat yksilöimättömiä ja täysin ristiriitaisia esitettyyn näyttöön nähden. Kun potilaan esittämällä näytöllä ei ole käytännössä mitään merkitystä tällaisessa erityistuomioistuimessa, lienee sen menettelyyn ainoa tyytyväinen taho potilaan vastapuolena oleva vakuutusyhtiö. Lakisääteisissä tapaturma-asioissa ei pääse tavalliseen tuomioistuimeen vaan asia käsitellään erityistuomioistuimissa, jonka käsittelyä ei kotivakuutuksen oikeusturvaosa korvaa.

Eläkeyhtiöt mestaroivat hoitavien lääkäreiden todistuksista lausuntoja, joissa kokonaisuudesta irrotettujen yksityiskohtien nojalla tehdään päätelmiä, jotka ovat täysin ristiriidassa ja vääriä potilaan todellisen terveydentilan kanssa tai joilla ei ole yhteyttä käsiteltävään asiaan. Tapaturmalautakunta ei pysy totuudessa edes todistajanlausuntojen osalta. Hylkypäätöksiin kirjataan todistajan sanomaksi lauseita, joita todistaja ei koskaan ole sanonut, nämä ovat nauhoilla todistettavia epäkohtia. Vakuutusoikeus ja vakuutusyhtiö salaavat potilaalta vakuutusyhtiön toimittamaa asiakirja-aineistoa, jolloin potilaan puolustautuminen on mahdotonta.

Yksi potilasta tutkimaton vakuutuslääkäri riittää kumoamaan oikeudessa potilasta hoitaneiden useiden erikoislääkäreiden diagnoosit, sekä muut tutkimuksiin perustuvat asiantuntijalausunnot. Tapaturmalautakunnan ja Vakuutusoikeuden ei tarvitse lain mukaan antaa julki heidän asiantuntijana olevan lääkärin perusteluja. Päätösten todelliset perusteet salataan järjestelmällisesti, jolloin estetään myös päätöksistä valittaminen. Potilas tai hänen juristinsa ei kykene puolustamaan sellaista hylkypäätöstä, jonka tosiasialliset hylkäyssyyt salataan.

Epäkohtien poistamisesta vastuun kantaa viimekädessä oikeuslaitoksemme laillisuusvalvojat, joiden tehtävänä on valvoa lain alkuperäisen tarkoituksen toteutumista. Suullisesta käsittelystä Suomella oli ennen kirjattu varauma ihmisoikeussopimukseen. Vielä tänäkin päivänä tapaturmalautakunnan ja vakuutusoikeuden käytännössä havaitut toimintatavat vaikuttavat pyrkivän suulliseen kuulemiseen pääsyn kynnyksen nostamiseen. Edelleen kyse lienee virkamiesten täydellisestä passiivisuudesta ja haluttomuudesta toimia kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun puolesta.

Valituselimistämme ylin, korkein oikeus sallii jopa alioikeuksien salaamismenettelyn eläkkeenhakijan kohdalla. Tämä menettely rikkoo länsimaiselle oikeuslaitokselle asetettuja vaatimuksia räikeällä tavalla. Esimerkiksi suomen suurin vakuutusyhtiö Sampo (nykyinen if ) on toimittanut kyseenalaisia ruutupaperi-muistioita potilaasta vakuutusoikeudelle ja salannut ne yhdessä vakuutusoikeuden kanssa itse potilaalta. Puolustautuminen ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti on tällöin varsin kaukana, varsinkin kun vakuutusyhtiöt mukaan lukien Sampo (if) jättävät myös toimittamatta oikeuteen potilaan vakuutusyhtiölle oikeutta varten toimittamia lausuntoja. On mahdollista, että väärillä tai puutteellisilla tiedoilla pyritään tietoisesti vaikuttamaan oikeudenpäätöksiin, jotta ne olisivat vakuutusyhtiölle mieluisia. Tämän toiminnan Suomen korkein oikeus hyväksyy hylkäämällä eläkkeenhakijan valitusluvan asiasta, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vastaavasta asiasta antanut Suomelle langettavan tuomion.

Oikeuslaitosten päätösten perustelemattomuus aiheuttaa vakavia ristiriitoja henkilön oikeusturvan kannalta ja ne mahdollistavat myös väärien päätösten syntymisen. Eläkeyhtiöille on kannattavampaa riitauttaa asia, kuin maksaa suosiolla. On tapauksia, joissa vakuutusyhtiöt ostavat asiakkaan ulos, ennen lainvoimaisen päätöksen antamista, näin silloin, kun oikeuslaitos olisi antamassa vakuutusyhtiölle kielteisen- ja siis mahdollisen ennakko luonteisen päätöksen. Näitä sopimuksia tehdään ilmeisen kyseenalaisella tavalla ainakin Sammossa (nykyinen if), mikäli asiakas vie asian julkisuuteen, on vakuutusyhtiöllä kirjallisen sopimuksen mukaan oikeus vaatia rahat takaisin asiakkaalta. Tämä Sammon menettely julkaistiin TV 1 Kuningaskuluttajassa 9/99.

Työkyvyttömyyseläkkeenhakijoiden oikeusturva on todellisessa kriisissä. Lakisääteiset valituselimet ovat menettäneet uskottavuutensa kansan keskuudessa. Suomessa suoritettujen oikeudellisten asioiden käsittelyn on todettu kansainvälisessä tutkimuksessa olevan Euroopan huonoimpia ja kuuluvan Puolan ja Italian joukkoon. Esimerkiksi hovioikeuden ex-presidentti Erkki Rintala on todennut Suomen seisovan oikeusvaltioiden takarivissä. Oikeusturva ei toteudu ja nykyinen todellisuus aiheuttaa länsimaiselle oikeuskäytännölle kestämättömän tavan hoitaa oman maan kansalaisten asioita. Päätöskäytäntö on saatettava lain tarkoittamalle tasolle, selkeillä ja välittömillä toimenpiteillä. Virkamiehet on asetettu oikeusturvaa puolustamaan ja myös tämän tulee toteutua käytännössä, jotta kansalaisten kohtelu täyttäisi edes ihmisoikeussopimusten vaatimukset.

Tarvittavia toimenpiteitä työkyvyttömien oikeusturvan parantamiseksi

Käytäntö on osoittanut, etteivät vakuutusyhtiöt tai eläkeyhtiöt kanna todellista vastuuta heille uskotuista tehtävistä, vaan vastuu siirtyy veronmaksajille vakuutusyhtiön kerätessä itselleen ansiottomat voitot. Päätöskäytäntö on vääristynyt lakien vastaisella tavalla vakuutusyhtiöille edulliseksi. Kansalaisten kokemat perusteettomat hylkypäätökset ovat aiheuttaneet myöntämis- ja valituskäytännön ajautumisen vakavaan uskottavuuskriisiin. Kansalaisten ajautuminen moniongelmaisuuteen on synkkää todellisuutta, myös nämä kustannukset maksaa yhteiskuntamme veronmaksajat. Vakuutustoimintaan on puututtava selkein ja päättäväisin toimenpitein. Vakuutusyhtiöiden toiminnalle on asetettava tiukat ja kontrolloidut säännöt sekä rikkomuksista sanktiot.

	Työkyvyttömyyseläkkeiden ensiasteen ratkaisumahdollisuus on poistettava eläkeyhtiöiltä. Vakuutusyhtiöt ovat jäävejä päättämään omassa asiassa vakuutuksen maksuvelvollisuuden lankeamisesta, sillä ne toimivat liikeyrityksinä voittoa tuottavalta pohjalta. Yhteiskunnan sosiaaliturvan ratkaisukäytännöstä ei saa päättää, eikä siihen saa osallistua yksityinen pörssiyhtiö edes välillisesti. Korvauspäätökset on aina ratkaistava puolueettoman elimen toimesta. Ratkaisupäätäntä työkyvyttömyyden toteutumisesta on siirrettävä Kelalle tai muulle yhteiskunnalliselle taholle.
	Päättäjien sidonnaisuuteen ja oikeuslaitosten ratkaisukäytäntöön on kiinnitettävä erityistä huomiota. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen rooli eläkeyhtiöiden lausunnonantajana on asetettava erityisen tarkastelun kohteeksi, kuten myös maamme laillisuusvalvonta. Epäkohdista käytävään julkiseen keskusteluun on osallistuttava tiedotusvälineiden lisäksi myös kirkon ja ay-liikkeen.
	Vakuutusyhtiöiltä ja erityistuomioistuimilta on edellytettävä varsinkin hylkääviin ratkaisuihin yksilöityjä ja objektiivisia perusteluita. Perusteluista on käytävä selville päätösten todelliset taustat, kuten esitetyn näytön huomioiminen tai sen huomioimatta jättäminen. Vakuutusyhtiölle on asetettava eriävälle mielipiteelleen selkeä näyttötaakka jo ratkaisun alkuhetkistä pitäen.
	Vakuutusyhtiöiden, eläkelaitosten ja erityistuomioistuinten todellista valvontaa on lisättävä.
	Oikeuden jäsenenä toimivan lääkärin asema tulee eriyttää oikeuden kokoonpanosta. Lääkärijäsenen lausumat ovat nykyisin salattu sillä perusteella, että hän toimii oikeuden jäsenenä. Lääkärijäsenen mielipiteen tulee olla perusteltu ja asianosaiselle julkinen, jotta potilas saa tietää hylkäämisen tosiasialliset syyt terveyteen liittyvässä ratkaisussa.
	Oikeuden jokaisen jäsenen tulee olla ehdottoman puolueeton. Myös lääkärijäseneltä on edellytettävä täyttä riippumattomuutta. Nykyistä käytäntöä ei tule jatkaa, jossa lääkärijäseneltä edellytetään epävirallista potilaan vastapuolen tarjoamaa koulutusta. Tapaturmalautakunnan jäsenen tulee olla "vakuutuslääketieteen" aseman hankkinut ja tätä tutkintoa ei voi opiskella yliopistossa. Tutkintoon johtavan koulutuksen rahoittamiseen osallistuu vakuutusyhtiöt.
	Kilpailua on lisättävä mm. ulkomaisella vakuutustoiminnalla. Vain todellinen kilpailu voi tervehdyttää epäterveen toimintatavan.

Tapaturmalautakunta ja Vakuutusoikeus

Tapaturmalautakunta

Tapaturmalautakunta on lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ensimmäisen asteen muutoksenhakuelin, joka käsittelee työtapaturma- ja ammattitautiasioista tehtyjä valituksia. Myös sotilastapaturmalain sekä maatalous-yrittäjien tapaturmavakuutuslain mukaiset asiat käsitellään tapaturmalautakunnassa. Tapaturmalautakunnassa asiat ratkaistaan pääsääntöisesti kirjallisen aineiston perusteella Tapaturmalautakunnan päätöksiin haetaan muutosta vakuutusoikeudelta. Tapaturmalautakunta hylkää, palauttaa tai jättää kokonaan tutkimatta käsittelemistään asioista 87.6 %. 12.4 % asioista muutetaan jollakin tavalla (vuosi 2000).

Tapaturmalautakuntaan kuuluu päätoiminen puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa ja 15 jäsentä, jotka valtioneuvosto nimittää kerrallaan kolmeksi vuodeksi. Lautakunta on jakautunut kolmeen jaostoon, joihin kuuluu puheenjohtaja (lakimies), lakimiesjäsen, lääkärijäsen sekä 1 edustaja työnantajilta sekä 1 edustaja työntekijöiltä, toimihenkilöiltä ja maatalousyrittäjiltä. Puheenjohtaja, varapuheenjohtajat ja muut jäsenet toimivat tuomarin vastuulla (kts. Tuomarinvala ja tuomarinvakuutus ).

Tapaturmalautakunnan oikeudenkäynnissä on käytännön näyttötaakka yksin potilaalla, vaikka näin ei pitäisi lakien mukaan olla. Kun vakuutusyhtiö ilmoittaa työkyvyttömyyden korvaamattomuuden syyksi: "ette ole työkyvytön", joutuu potilas kumotakseen tällaisen perustelemattoman väittämän hankkimaan valtavasti näyttöä, jotta hänellä olisi todellisia mahdollisuuksia saada oikeudelta myönteinen päätös.

Tapaturmalautakunnan toimintaa on arvosteltu sen asiakkaiden keskuudessa erittäin voimakkaasti. Esimerkkejä Tapaturmalautakunnan toiminnasta otamme liiton tuoreesta tapauksesta.

Potilaan puolustautumista vakuutusyhtiön väitteitä vastaan yritettiin rajoittaa suullisessa käsittelyssä oikeuden puheenjohtajan toimesta ja myös todistajien kuullen annetulla määräyksellä.

Suullisen kuulemisen nauhoittaminen kiellettiin potilaalta.

Potilaan todistajan oikeudessa esittämiä lausuntoja vääristeltiin todistettavasti oikeuden päätöksessä potilaan vahingoksi.

Potilaan tarjoamaa muuta todistusaineistoa kieltäydyttiin hankkimasta, vaikka se tuki potilaan oikeudelle esittämiä vaatimuksia.

Tapaturmalautakunta päätti hankkia potilaasta erillisen selvityksen, jonka sisältö oli täynnä räikeitä asiavirheitä ja niihin perustuvaa tarkoitushakuisuutta. Virheistä esimerkkinä verotustiedot.

Selvityksessä väitettiin, että verotustietojen mukaan potilas on saanut tapaturman jälkeen vuosia ansiotuloja, mutta työsuhteet eivät käy ilmi verotustiedoista. Tosiasiallisesti samaisen verotustiedon seuraavalla sivulla oli yksilöidyt erittelyt näistä väitetyistä "ansiotuloista". Erittelystä kävi selville, ettei kyseessä ollut päivääkään työntekoa vaan kyseessä oli ansiosidonnaiset päivärahat, sillä potilas joutui vuosia olemaan työttömänä työnhakijana tapaturmakorvausten epäämisen jäljiltä. Päivääkään tämä potilas ei ole tehnyt vammautumisen jälkeen työtä eikä saanut palkkaa.

Tätä Tapaturmalautakunnan hankkimaa lausuntoa ei pidetty asiallisena, puolueettomana, objektiivisena, totuudenmukaisena, eikä normaalina edes lausunnonantajan omassa ammattikunnassa. Jopa lausunnonantaja itse totesi lausunnossaan, ettei hän kykene arvioimaan potilaan työkykyä. Lausunnon väittämät kumottiin kauttaaltaan tyhjentävästi. Myöskään diagnoosien vastaisena tällä Tapaturmalautakunnan selvityksellä ei ollut objektiivisuutta tai mitään lääketieteellistä painoarvoa.

Potilaan esittämästä näytöstä poiketen Tapaturmalautakunta päätyi erilaiseen lopputulemaan, josta puuttuivat tosiasialliset objektiiviset perustelut kokonaan.

Vaikka työkyvyttömyys oli todettu vuosien ajan Tapaturmalautakunta kumosi työkyvyttömyyden kokonaan tuolta ajalta, täysin perustelematta ratkaisun oikeellisuutta.

Vaikka potilaan työkyvyttömyydeksi oli todettu tapaturman sattumisesta lähtien (v.1994) 100 % maan parhaissa hoito-, ja tutkimuspaikoissa Tapaturmalautakunta päätti myös tässä toisin, korvaus olisikin vain puolet todetusta, ilman takautuvuutta.

Tapaturmalautakunta kehotti päätöksessään potilasta koulutukseen, vaikka oikeudella oli mm. tuore HUS sairaalassa tehty työkykyselvitys, jossa todettiin, että kaikki ko. potilaan koulutuksen mahdollisuudet ovat lopullisesti menetetty.

Tapaturmalautakunnan kokoonpanon ns. maallikkojäsenenä toiminut työnantajan edustaja vaati kirjallisesti koko asian hylkäämistä ja oli eri mieltä potilasta tutkineiden lääketieteen professoreiden ja hoitopaikkojen löydöksistä.

	On huomioitavaa, että tällä oikeudenjäsenenä Tapaturmalautakunnassa toimineella ja asiasta päättäneellä maallikkojäsenellä ei itsellään ollut edes lääkärinkoulutusta.
	Huomioitavaa on, että myös Tapaturmalautakunnan hankkiman erikoislääkärin lausunto oli yhtenevä potilasta tutkineen professorin kanssa, joten maallikkojäsenen kanta poikkesi myös Tapaturmalautakunnan omista selvityksistä.

Tällaisesta näytöstä poikkeavasta erittäin kyseenalaisesta päätöksestä hyötyy vakuutusyhtiö merkittäviä summia. Tapaturmalautakunnan mahdolliset motiivit ei ole tiedossa, mutta sen toimintaa tarkasteltaessa tulee muistaa myös tuomarin valan ja oikeudenkäymiskaaren velvoitteet, joka koskee myös oikeudenjäsenenä toimivaa maallikkojäsentä.

Edellä kerrottu todellinen esimerkki on yhden asian käsittelystä ja kirjallisesti dokumentoitu, käsittelyaika em. prosessilla oli Tapaturmalautakunnassa yli 2 vuotta ja päätös annettiin syksyllä 2002. Tapauksen henkilö on joutunut olemaan työttömänä työnhakijana vailla työllistymisen mahdollisuuksia. Vammautumisesta tähän tapaturmalautakunnan päätökseen on kulunut aikaa 8,5 vuotta ja yhtään päivää hän ei ole kyennyt tuona aikana töitä tekemään. Kuten esimerkistä voidaan havaita, käsittely tulee jatkumaan vielä hyvinkin kauan. Esimerkin kokemukset toistuvat valitettavan usein kansalaisilta saadussa palautteessa. Huomioitavaa on, että esimerkiksi vuonna 2000 tapaturmalautakuntaan saapui 5126 valitusta.

Vakuutusoikeus.

Vakuutusoikeus on sosiaaliturva-asioiden erityistuomioistuin, joka käsittelee muutoshakemuksia lautakuntien päätöksiin. Vakuutusoikeus ei käsittele yksityisvakuutusasioita, kuten kotivakuutus- liikennevakuutus-, tms. Vakuutusoikeus käsittelee työtapaturma-asioita, työeläkeasioita, työttömyysturva-asioita, kansaneläkeasioita, sotilasvamma-asioita, rikosvahinkoasioita, asumistukiasioita, opintotukiasioita, vammaistukiasioita, kuntoutusasioita jne. Näissä asiaryhmissä vakuutusoikeus on ainoa toimivaltainen tuomioistuin, joka käytännössä toimii käsittelemissään asioissa myös ylimpänä muutoksenhakuelimenä. Eräissä tapaturma-asioissa on muutoksenhakuoikeus myös korkeimpaan oikeuteen, korkein oikeus harvoin myöntää valituslupaa, joten vakuutusoikeudesta tehtyä valitusta ei oteta edes käsiteltäväksi.

Vakuutusoikeuden jäsenet toimivat tuomarin vastuulla (kts. Tuomarinvala ja tuomarinvakuutus ). Vakuutusoikeuden toimintaa on arvosteltu julkisuudessa ja sen asiakkaiden keskuudessa erittäin voimakkaasti. Vakuutusoikeuden oikeudenkäynnissä toistuu Tapaturmalautakunnan käytäntö, näyttötaakka on käytännössä jälleen yksin potilaalla, vaikka näin ei pitäisi lakien mukaan olla. Vakuutusoikeuden todellisuutta kuvaa myös maamme oikeusministerin radiohaastattelu, jossa hän julkisesti totesi, ettei potilas ole vakuutusoikeudessa yhdenvertaisessa asemassa eläkeyhtiön kanssa. Vakuutusoikeuden toimintaan tutkitaan useiden kansalaisten tekemien kanteluiden seurauksena Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Vakuutusoikeuden menettelytavat ovat jo aiemmin tuomittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ilman, että Vakuutusoikeus olisi edes tuolloin muuttanut toimintatapojaan. Helsingin Sanomat uutisoi Vakuutusoikeutta 5.4.2000. ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päättänyt tutkia kolme valitusta vakuutusoikeuden menettelystä. Jokaisessa on kyse siitä, että valittaja ei saanut nähtäväkseen kaikkia jutun asiakirjoja. Ihmisoikeustuomioistuin selvittää, rikkoiko Suomi ihmisoikeussopimuksen kuudetta artiklaa, jossa turvataan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin”.

Korkein oikeus

Alemman tuomioistuimen ratkaisusta on säännönmukaisesti oikeus valittaa vain yhteen oikeusasteeseen. Korkein oikeus käyttää perustuslain mukaista ylintä tuomiovaltaa hovioikeuksien ratkaisuissa, eräistä vakuutusoikeuden ratkaisuista sekä maaoikeuden ratkaisuissa. Korkein oikeus keskittyy lähinnä ennakkoratkaisujen antamiseen joilla ohjataan muuta lainkäyttöä. Korkein oikeus antaa lausuntoja myös armahdusasioissa sekä rikoksentekijöiden ulkomaille luovuttamista koskevissa asioissa. Korkein oikeus voi antaa lausuntoja myös lakiesityksistä. Korkein oikeus voi tietyissä tapauksissa palauttaa asianosaiselle menetetyn määräajan. Presidentti nimittää korkeimman oikeuden presidentin ja muut jäsenet.

Korkein oikeus tutkii oikeudenkäyntimenettelyn virheistä tehtyjä kanteluja. Korkein oikeus voi purkaa tuomioistuinten lainvoiman saaneita tuomioita oikeudenkäymiskaaressa mainituilla perusteilla.

Korkeimman oikeuden valitusluvan myöntämisen edellytykset on säädetty oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 § 1 momentissa. Korkein oikeus voi valitusluvan myöntää ainoastaan seuraavilla perusteilla:

	lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi (ennakkoratkaisuperuste)
	asiassa on tapahtunut sellainen oikeudenkäynti- tai muu virhe, jonka perusteella ratkaisu olisi lain mukaan purettava (purkuperuste)
	valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy (painava syy -peruste).

Purkuperustetta ja painava syy-perustetta sovelletaan harvoin. Peruste tulee kysymykseen silloin, kun on tarvetta oikaista selvästi virheellisiä, kohtuuttomia tai epäoikeudenmukaisia ratkaisuja.

Tutustu: Korkeimman oikeuden erottamaton jäsen Eeva Vuori ja Turun ex. kaupunginjohtaja Juhani Leppä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Kansallisia toimintatapoja ohjaa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, joka käsittelee suomalaisten tekemiä kanteluita. Kantelun voi tehdä selkeiden ohjeiden tukemana ja myös Suomen kielellä. Ihmisoikeustuomioistuimen ensimmäisen käsittelyvaiheen läpäisee vuosittain yli 100 Suomesta tullutta valitusta. Kyseessä on vain jäävuoren huippu, sillä kansalaisten valituskynnys on korkea jo pelkästään siksi, että ihmisoikeustuomioistuimen kantelumahdollisuutta ei kansan keskuudessa juuri tunneta. Maamme omien tuomioistuinten päätöksissä annetaan harhaanjohtavasti ymmärtää, että päätös on aina lopullinen ja siihen on myös tyytyminen. Tosiasiassa virheellisiin toimintatapoihin ei päätöksissä tarvitse tyytyä, tällöin voi hakea päätöksen purkua ao. tuomioistuimesta, kannella maamme laillisuusvalvojille tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Liittomme suosittelee muita vaihtoehtoja poissulkematta kantelua myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Vaikka käsittelyajat ovat Ihmisoikeustuomioistuimessa hyvin pitkät, valitus kannattaa aina tehdä, jos sen edellytykset täyttyvät.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi tietyin edellytyksin (mm. määräajat) käsitellä valtiota vastaan valituksia sellaisilta henkilöiltä, ryhmiltä tai kansalaisjärjestöiltä, jotka katsovat Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksessa tai sitä täydentävissä lisäpöytäkirjoissa turvattujen oikeuksiensa tulleen loukatuiksi. Ihmisoikeustuomioistuimeen voi valittaa ainoastaan teoista tai laiminlyönneistä, jotka ovat tapahtuneet viranomaisten (lainsäätäjän, hallintoviranomaisen, tuomioistuimen, jne.) toiminnassa tai muuten julkista valtaa käytettäessä. Ihmisoikeustuomioistuin voi tutkia valituksen ainoastaan silloin, jos kaikki kansalliset oikeussuojakeinot on käyty läpi sekä edellyttäen, että valitus on tehty kuuden kuukauden kuluessa lopulliseksi katsottavasta ratkaisusta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei voi muuttaa tai purkaa kotimaisten tuomioistuinten päätöksiä, eikä puuttua välittömästi valituksessa mainitun viranomaisen toimintaan. Päätöstä voi kuitenkin käyttää perusteena kotimaisen tuomioistuimen ratkaisun purkuvaatimukselle. Suomi on saanut useita langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ja valitusmäärät ovat lisääntyneet. Valituksille on aihetta, sillä yhteiskuntamme vakiintunut tapa toimia, ei ole aina korjaantunut langettavasta tuomiosta huolimatta. Vaikuttaa siltä, että Suomen kansalaiselta edellytetään oikeusturvan hakemista kansainvälisistä tuomioistuimista, joissa käsittelyajat ovat pitkiä.

Vaikka ennakkotuomioita on olemassa, ei Suomessa kansalaisten kohtelussa niitä tosiasiallisesti vieläkään noudateta. Oikeusministeriö voi vaan todeta, että ministeriö ei voi puuttua maamme tuomioistuinten toimintaan ja se edellyttää virheiden korjaamista mm. maamme erityistuomioistuimissa, näin ei kuitenkaan tapahdu, virheitä ei oikaista ja kansalaisten epäoikeudenmukainen kohtelu voi jatkua.

Kansalaisten on siten syytä viedä jokainen epäselvä tapaus myös Euroopan oikeusviranomaisten tutkittavaksi ja mahdollisuuksien mukaan tehdä asiansa myös julkiseksi.

postiosoite: The Registrar European Court of Human Rights Council of Europe, F–67075 STRASBOURG CEDEX

puhelin: 33-3-8841 2390

telefax: 33-3-8841 2791

kotisivu: http://www.echr.coe.int/

Lisätietoa

Henkilölle, ryhmälle tai kansalaisjärjestölle, joka haluaa valittaa Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimelle ohjeet Suomeksi.

Ulkoasiainministeriö. Ihmisoikeusvalitusten yksikkö
Sihteeri, puh. 09-1341 5704, fax 09-1341 6016

Euroopan neuvoston ihmisoikeustietokeskus:
The Human Rights Information Centre
Council of Europe
F-67075 Strasbourg Cedex
FRANCE
puh. 33-3-8841 2024
fax 33-3-8841 2704

Katso myös oikeusministeriön sivut (http://www.oikeus.fi/)

LEL Työeläkekassa

LEL -eläkevakuutus on osa suomalaista työeläkejärjestelmää, jota hoitaa LEL Työeläkekassa. LEL- ja TaEL -vakuutusmaksuja maksetaan vuosittain noin 600 000 työntekijästä. LEL Työeläkekassa on yksityinen työeläkelaitos, joka hoitaa mm. rakennus-, metsä-, maatalous- ja satamatyöntekijöiden eläketurvaa. Liikevaihto on 545 miljoonaa euroa. Vakuutusmaksutulolla mitattuna LEL Työeläkekassa on viidenneksi suurin ja sijoituksilla mitattuna neljänneksi suurin yksityinen työeläkelaitos.

LEL Työeläkekassa muuttunee keskinäiseksi työeläkevakuutusyhtiöksi vuonna 2003, jolloin myös nimi vaihtuu. LEL Työeläkekassa mainostaa vakuuttavansa vaivatta myös yhtiöittämisen jälkeen ja hoitavansa tulevaisuudessa myös muiden alojen työntekijöiden ja toimihenkilöiden eläkevakuutusturvaa.

LEL Työeläkekassan toiminnan kasvaessa on perusteltua kansalaisten oikeusturvan kannalta kysyä, onko Työeläkekassalla kykyä muuhunkin kun vaivattomaan vakuuttamiseen? Vahinkojen sattuessa LEL Työeläkekassan todellisen käytännön on koettu jo nyt poikkeavan lakien ja laillisuuden määritteistä. Potilasta hoitaneiden tahojen lukemattomat toteamukset työkyvyttömyydestä kumoutuvat LEL Työeläkekassan omissa selvityksissä ilman, että potilasta edes nähtäisiin saatikka henkilökohtaisesti tutkittaisiin Työeläkekassassa.

LEL Työeläkekassa vaikuttaa tehokkaalta koneistolta, jossa kansalaisten oikeudet / kirjeet ei liene kiireellisyysjärjestyksessä ainakaan ensimmäisenä. Otamme tässä esimerkiksi erään tuoreen tapauksen.

LEL Työeläkekassan ylilääkäri Juhani Juntunen oli mahdollisesti jäävi erään asiakkaan osalta. Tämä ilmeinen mahdollisuus Juntusen oli tiedettävä, sillä hän tunsi ko. asiakkaan erittäin hyvin asiayhteydestä, jossa arvosteltiin Juntusen edustamia arvoja.
Asiassa edettiin LEL Työeläkekassassa siten, että papereiden kanssa ei kiirehditty ja aikojen kuluttua tämän asiakkaan paperit lähetettiin Työkyvyttömyysasian neuvottelukunnalle lausuttavaksi.
Työkyvyttömyysasian neuvottelukunta yritti ratkaista asian jäävillä kokoonpanolla. Asian käsittely peruttiin ja sitä siirrettiin.
Työkyvyttömyysasian neuvottelukunta ratkaisi asian uudessa istunnossa, mutta ei vastannut koskaan asiakkaan kyselyyn, että millä kokoonpanolla ja perusteilla.
Alunperin LEL Työeläkekassan aloitteesta sinänsä selkeä asia siis vietiin Työkyvyttömyysasian neuvottelukuntaan ja tuntemattomalla kokoonpanolla ja perusteilla asiakas määrättiin ennalta määrättyyn paikkaan uusiin tutkimuksiin, vaikka asiassa oli käytettävissä jo puolueettomassa paikassa tehdyt tutkimukset. Valmiita tutkimuksia ei väitetty tai osoitettu virheellisiksi, puutteellisiksi tai muutenkaan epäpäteviksi. Nyt määrättyihin uusiin tutkimuksiin ja tutkimuspaikkaan asiakas siis saatettiin mahdollisesti jäävin henkilön toimeenpanemana. Vedottiin myöhemmin jopa lakiin, että asiakkaan on mentävä LEL Työeläkekassan määräämään paikkaan (vaikka asiakas oli kirjallisesti keskeyttänyt mm. jääviysepäilyjen takia asian käsittelyn kokonaan LEL Työeläkekassassa).
Valmiit tutkimukset puolueettomassa paikassa jätettiin siis huomiotta lähettämällä asiakas uudestaan tutkimuksiin tavalla, jota ei voida pitää puolueettomana. LEL Työeläkekassassa alkuperäisen hoitopaikkaan menneen määräyksen / lähetteen allekirjoitti Juntunen ja asiakkaalle menevä kopio allekirjoitettiin Juntusen sihteerin toimesta, jossa ei käynyt ilmi edes Juntusen nimi tai osuus asiassa.
LEL Työeläkekassassa samaisen asiakkaan potilaskansion asiapapereiden sekaan oli liitetty asiakkaan terveydentilaan tai asian asialliseen ratkaisemiseen kuulumattomia dokumentteja.
Sisäisille käsittelylehdille kuuluvat keskustelut oli erillisillä liimalapuilla, itse käsittelylehdet olivat niiden osalta tyhjät.
Epämääräisyyksien tullessa esille, asiakas keskeytti asian käsittelyn LEL Työeläkekassassa kirjallisella ja oikeaksi todistetulla kirjeellä ja erikseen ilmoitti, että asian käsittelyä ei ole lupa jatkaa, ennen kuin asiakas saa esittämiinsä asiaa koskeviin kysymyksiin LEL Työeläkekassalta ja Työkyvyttömyysasian neuvottelukunnalta vastaukset, eikä ennen kuin asiakas antaa käsittelyn jatkamiselle erillisen Työeläkekassalle kirjallisen luvan.
LEL Työeläkekassa tai Työkyvyttömyysasian neuvottelukunta ei kumpikaan koskaan vastannut pyydettyihin lisäselvityksiin, eikä ottanut asiakkaaseen edes yhteyttä.
LEL Työeläkekassa, jossa asia oli siis keskeytetty, teki asiassa päätöksen joitakin kuukausia myöhemmin, ilman että olisi antanut pyydettyjä lisäselvityksiä, ilman asiakkaan lupaa jatkaa keskeytettyä käsittelyä. Päätös poikkesi asiassa esitetystä näytöstä ja oli hylkäävä ja tosiasiallisesti täysin perustelematon. Päätös oli hylkäävä, vaikka LEL Työeläkekassa omissa sisäisissä selvityksissä potilasta pidettiin työkyvyttömänä. LEL kehotti hylkäävässä päätöksessä asiakasta erilliseen muutoksenhakuun.
Asiakas vaati LEL Työeläkekassaa oikaisemaan virheellisen päätöksen, kuten laki sallii sen tehtävän. Mukana oli myös kopio saantitodistuksesta ja sen sisällöstä, jolla asian käsittely oli keskeytetty jo kuukausia aiemmin.
LEL Työeläkekassa kieltäytyi oikaisemasta virheellistä päätöstä ja antamasta vastausta siihen, millä oikeudella he olivat tehneet keskeytetyssä asiassa päätöksen. LEL Siirsi asian paperit seuraavan portaan muutoksenhakuun. Joka yhä vireillä.

Kaikki edellä mainittu on dokumentoitu, kopiot löytyvät LEL Työeläkekassan selvityksistä aina liimalappuja myöten ja ne ovat asiasta kiinnostuneiden toimittajien käytettävissä sopimuksen mukaan, kuten kaikki muukin sivujemme aineisto

Laillisuusvalvonta

Kun laillisuusvalvonnan tehtäviä verrataan kansalaisten kanteluiden määrään ja tarkastellaan viranomaisten toiminnasta annettuja syytteitä tai huomautuksia, voidaan yhtenevästi todeta, ettei liiton saamat kansalaisten kriittiset arviot laillisuusvalvonnan tehottomuudesta poikkea olennaisilta osin laillisuusvalvojien tässä esitetyistä tilastoista. Laillisuusvalvojien viralliset tilastot ja jakauma kokonaisuudessaan on luettavissa em. virastojen kotisivuilta.

Muutoksenhausta esille tulleiden toistuvien epäkohtien määrä on kohtuuton huomioituna laillisuusvalvojien jo mainittuihin toimenpiteisiin. Laillisuusvalvojien toimintakertomus kokonaisuutenakin arvioituna on oikeusturvalle kestämättömällä pohjalla. Laillisuusvalvonnan tilastojen valossa kansalaisten kritiikki ja kantelut mm. erityistuomioistuimista ovat käytännössä täysin turhaa. Suomalainen järjestelmä ja virkamiehet toimivat lähes täydellisesti sekä virheettömästi. Koko maan laillisuusvalvonnassa vuoden 2001 aikana 3611 kantelua. Samaan aikaan ainoastaan 1 tapaus oikeutti laillisuusvalvojien mielestä syytteeseen ja 16 kappaletta huomautukseen.

Eduskunnan oikeusasiamiehen omassa toimintakertomuksessa myönnetään, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle tehdään Suomea vastaan väkilukuun nähden paljon ihmisoikeusvalituksia. Tämä ei ole yllättävää, jos tarkastellaan maan oman laillisuusvalvonnan toiminnan tehottomuutta. Yllättävä tieto on se, miksi suomalaisten tuomioistuinten päätöksissä ei mainita mahdollisuutta vaatia asian purkamista laillisuuden saavuttaneen päätöksen jälkeen tai mahdollisuutta kannella myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Avoin tiedottaminen todennäköisesti veisi kansalaisten kantelut määrällisesti aivan uusiin mittasuhteisiin ja herättäisi ansaittua huomiota Suomen kyseenalaisesta ihmisoikeustilanteesta. Nykykäytäntö pitää tilastot siedettävällä tasolla, kunnes jo sisällä olevat kantelut alkavat purkautua Suomelle langettavina tuomioina.

Oikeusasiamies

Tuomioistuimia koskevat laillisuusvalvonta-asiat ovat oikeusasiamiehen ratkaisemista asioista kolmanneksi suurin asiaryhmä. Oikeusasiamiehen kuuluu valvoa, että tuomarit ja tuomioistuimet noudattavat lakia sekä täyttävät velvollisuutensa. Oikeusasiamiehen kuuluu erityisesti seurata, että jokaiselle perus- ja ihmisoikeutena turvattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutuu myös käytännössä. Tuomioistuimiin kohdistuvan laillisuusvalvonnan lähtökohtana on se, että tulkinnanvaraisessa tilanteessa laillisuusvalvoja kunnioittaa riippumattoman lainkäyttäjän ratkaisua.

Oikeusasiamies ei voi laillisuusvalvojana vaikuttaa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyyn eikä muuttaa sen ratkaisuja. Oikeusasiamies ei voi varsinaisesti tutkia tuomioistuimen ratkaisun oikeellisuutta. Oikeusasiamiehen tehtävänä on ottaa kantaa siihen, onko tuomioistuin toiminut sille kuuluvan harkintavallan rajoissa. Muutosta lain käyttäjien päätöksiin on haettava normaalia muutoksenhakutietä. Vaikka oikeusasiamies voisi hakea tuomionpurkua tai käyttää kansalaisen puolesta myös muuta muutoksenhakukeinoa yleisen edun niin vaatiessa, on tämä ollut erittäin harvinaista.

Oikeusasiamiehelle tehtiin vuonna 2001 kanteluita 2319 kappaletta. Vuoden 2001 aika syytteeseen kanteluista johti 1 kappale ja huomautuksia annettiin 7 kappaletta. Lisätietoja oikeusasiamiehen toimintakertomuksesta löytyy Eduskunnan sivuilta.

Oikeusasiamiehen toimistossa asiakaspalvelu ei aina ole esimerkillistä. Puhelimen luurin lyönti asiakkaan korvalle ei ole vierasta ainakaan esittelijäneuvos Eero Kalliolle. Tästä menettelystä esittelijäneuvokselle on annettu oikeusasiamiehen toimesta huomautus. Lienee perusteltua pohtia, miten esittelijäneuvos kykenee objektiivisesti tutkimaan vastaavia kansalaisten kanteluita muista virkamiehistä.

Virkamieslain 14§:n 2 momentti:

Virkamiehen on valtion virkamieslain 14§:n 2 momentin mukaan käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

Oikeuskansleri

Oikeuskansleri on eduskunnan oikeusasiamiehen rinnalla toimiva ylin laillisuuden valvoja Suomessa. Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin sinänsä päällekkäiset toiminnot ovat perintöä Venäjän tsaarin ajalta. Päällekkäisiä toimintoja ei ole purettu, vaan molempien toimintoja ylläpidetään yhä veronmaksajien rahoilla.

Oikeuskanslerin tehtäviin kuuluu mm. perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvominen sekä valvoa, että tuomioistuimet, viranomaiset, virkamiehet sekä muutkin julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Oikeuskansleri voi ottaa myös oma-aloitteisesti esimerkiksi tiedotusvälineissä esiin tulleita asioita tutkittavaksi.

Oikeuskanslerille tuli vuoden 2001 aikana 1292 kantelua. Vuoden 2001 aikana huomautukseen kanteluista johti 9 kappaletta.

Oikeuskansleri Paavo Nikula on itse virkavapaalla Korkeimmasta oikeudesta ja samaan aikaan hänen johtamansa oikeuskanslerin virasto valvoo hänen tosiasiallisen työpaikkansa Korkeimman oikeuden toiminnan laillisuutta.

Verkkouutiset uutisoi 31.10.2002 erästä oikeuskanslerin päätöstä korkeimman oikeuden työskentelyssä: Tuomari ja vihamiestuomari -jääviyssäännökset tuomiotyössä.

Oikeuskansleri Paavo Nikula ei havainnut perusteita oikeusneuvos Eeva Vuoren esteellisyydelle osallistua professori Eero Aurejärveä koskevaan päätöksentekoon korkeimmassa oikeudessa. Aurejärven tekemän kantelun mukaan Vuori olisi ollut esteellinen käsittelemään ja ratkaisemaan häntä koskevia asioita julkisen vihamiessuhteen takia. Professori Aurejärven lisäksi Vuoren menettelystä oikeuskanslerille kanteli asianajaja Heikki Salo. Kantelijoiden mielestä Vuori oli ollut esteellinen toimimaan tuomarina asiassa Vuoren ja Aurejärven välillä olleen julkisen vihamiessuhteen takia. Vihamiessuhde perustui heidän mukaansa siihen, että Aurejärvi oli aiemmin arvostellut Vuorta useasti julkisuudessa, kun tämä oli ollut epäiltynä veropetoksesta. Oikeuskanslerille antamassaan selvityksessä Vuori sanoi, että vihamiessuhde oli ollut yksipuolinen ja että hän ei ollut ollut tietoinen sen olemassa olosta.

Asianosaisen taholta tuomariin kohdistunut ankarakaan arvostelu ei Nikulan mukaan riitä esteellisyysperusteeksi.

Lähetä osoitteeseen foorumiin (miukumauku) hotmail.com tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai kommentteja.
Oikeudelliset tiedotteet: Copyright © Hannu Kukkonen. Näillä sivuilla on vastuuvapautuslauseke