Paluu media-sivulle.

Perustuslakivaliokunnalle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle jätetty tutkintapyyntö Presidentti Tarja Halosen ja ministeri Sinikka Mönkäreen vahvistamasta laista (HE 47/2005)

(Word-tiedosto, päivitetty 22.5.2006)

VASTAANOTTAJA:        

Eduskunnan perustuslakivaliokunta.

Eduskunnan oikeusasiamies.

TIEDOKSI:                         

Korkein oikeus, Tasavallan presidentin kanslia.

valtakunnan syyttäjä.

Tiedotusvälineiden edustajat.

TUTKINTAPYYNTÖ

Pyydämme eduskunnan perustuslakivaliokuntaa / oikeusasiamiestä käynnistämään kiireellisesti tutkinnan siitä, onko tasavallan presidentti Tarja Halonen sekä sosiaali- ja terveysministeri  Sinikka Mönkäre tai muu asiaa valmistellut henkilö / taho syyllistynyt toimissaan rikokseen, laiminlyöntiin tai johonkin muuhun tuomittavaan menettelyyn kuten YK:n peruskirjan 30 artiklan huomioimatta jättämiseen seuraavassa asiassa.

Tutkintapyynnön kohteena olevat henkilöt ovat vahvistaneet lain HE 47/2005 eduskunnalle toimeentuloturvan muutoksenhakua koskevaksi lainsäädännöksi annetun hallituksen esityksen (HE 155/2003 vp) täydentämisessä. Tämä laki on astunut voimaan 1.1.2006. Vakuutusongelmaisten liitto ry katsoo lakimuutoksen olevan YK:n peruskirjan vastainen. Liitto katsoo lakimuutoksen olevan myös Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen ”fair trial”  periaatteita - ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin minimivaatimuksia vastaan.

JOHDANTO

Ihmiskunnan historiaan kuuluu kansojen ja yksilöiden taistelu epäoikeudenmukaisuutta ja riistoa vastaan. Tämän taistelun tuloksena ihmisoikeudet ja perusvapaudet tunnustettiin kansainvälisellä tasolla. YK on tehnyt merkittävää työtä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi ja sen saavutukset ihmisoikeusnormien asettamisessa ovat ainutlaatuisia.

Yhdistyneiden Kansakuntien kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisten perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen sekä miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin ja kun ne ovat ilmaisseet vakaan tahtonsa edistää sosiaalista kehitystä ja parempien elämisen ehtojen aikaansaamista vapaammissa oloissa. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään, yhteistoiminnassa Yhdistyneet Kansakunnat järjestön kanssa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleistä kunnioittamista ja noudattamista.

Yleiskokous antoi Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen kaikkien kansakuntien yhteiseksi ohjeeksi, jotta jokainen yksilö ja yhteiskuntaelin pyrkisi, pitäen alati mielessään tämän julistuksen, valistamalla ja opettamalla edistämään näiden oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista sekä turvaamaan jatkuvin kansallisin ja kansainvälisin toimenpitein niiden yleisen ja tehokkaan tunnustamisen ja noudattamisen sekä itse jäsenvaltioiden kansojen että niiden oikeuspiirissä olevien alueiden kansojen keskuudessa.

1 artikla Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin, ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta. Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.

7. artikla Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

8 artikla Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia

9 artikla Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.

22 artikla Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

25 artikla Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.

28 artikla Jokaisella on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.

30 artikla Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.

LAKIMUUTOS PERUSKIRJAA JA IHMISOIKEUKSIA VASTAAN

Vahvistettuaan 1.1.2006 voimaan astuneen lain HE 47/2005 presidentti Tarja Halonen sekä sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre poistivat viimeisenkin laillisen perustan oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetetuista kansainvälisistä minimivaatimuksista. Nyt vahvistetun lain nojalla on syntynyt kansalaisten oikeusturvalle täysin kestämätön tilanne, jossa edellytetään tuomioistuimen lääkärijäsenellä olevan riidan vahvemman osapuolen, eli vakuutusyhtiöiden tukema ”vakuutuslääketieteellinen” koulutus. Tätä kansan keskuudessa erittäin voimakkaasti ja perustellusti kritisoitua opinalaa ei voi edes opiskella puolueettomana pidetyin tavoin, eli normaalina yliopistokoulutuksena.

Tällaisen lain vahvistamisella presidentti Tarja Halonen sekä sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre poistivat Suomen kansalaiselta mahdollisuuden Suomen perustuslain 21. pykälän, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artiklan ja Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuimen edellyttämän ”fair and public hearing” – periaatteen mukaisen oikeuden puolueettomaan asian käsittelyyn sosiaalioikeuden alaan kuuluvissa ja valtaosin kirjallisesti tapahtuvissa valitusasioissa. Tällaisia ovat esimerkiksi työkyvyttömyyden- ja tapaturmaeläkkeiden valitusasiat joissa ratkaistaan kansalaisten oikeus toimeentuloon ja hoitoon usein henkilön koko loppuelämän osalta.

Sosiaalioikeuden alaan kuuluvissa ja valtaosin kirjallisesti tapahtuvissa valitusasioissa on Suomelle tullut jo entuudestaan Euroopan ihmisoikeusistuimen tuomioita mm. päätösten perusteluvelvollisuuden laiminlyönneistä. Langettavista tuomioista huolimatta, mikään ei ole muuttunut parempaan suuntaan. Vakuutusoikeuden päätökset ovat edelleen täysin vailla mitään tosiasiallisia perusteluita. Tällaista lähtökohtaa vääristää edelleen se, että riidan toisen osapuolen, eli vakuutusyhtiön tuella koulutetun lääkärijäsenen kanta ja perustelut ovat sisällytetty tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piiriin.

Tällainen menettely ei ole reilu, ei tasapuolinen, eikä oikeudenmukainen. Menettely on täysi vastakohta kansainvälisesti asetetuille lähtökohdille, jossa ihmisille on taattu oikeus tulla julkisesti kuulluksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Nyky-suomessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeudenmukaiselta oikeudenkäynniltä edellyttämä ”fair trial” periaate (ei riitä, että ratkaisu on oikea ja puolueeton, sen pitää olla sellaiseksi myös selkeästi ulkopuolisen havaittavissa) ei toteudu.

Presidentti Tarja Halosen ja ministeri Sinikka Mönkäreen vahvistama laki ei noudata myöskään YK:n peruskirjan vaatimuksia. YK:n peruskirjan artiklan 7 mukaan kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Artiklan 8 mukaan jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia. 9 artikla taas edellyttää, että jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan.

MUUT LAINKOHDAT

Suomen perustuslain 21 §

Suomen perustuslain 22 §

Suomen perustuslain 113 §

Suomen perustuslain 115 §

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 §

PERUSTELUT TUTKINNALLE

1.      Kyseisten hallitusten esitysten mukaan tehdyillä ja 1.1.2006 voimaanastuneilla lainmuutoksilla kirjallisen valitusprosessin toinen osapuoli eli vakuutusyhtiö asettuu täysin ylivertaiseen asemaan, koska ensimmäiseen valitusasteen lautakunnan ja vakuutusoikeuden lääkärijäseneltä vaadittava vakuutuslääketieteen pätevyys on vakuutusyhtiöiden itsensä kehittämä täysin keinotekoinen pätevyysvaatimus. Sen saavuttamista ja ”laatutasoa” ei valvo kukaan puolueeton viranomaistaho.

2.      Esimerkiksi työtapaturmaa koskevassa ja käytännössä kokonaan kirjallisessa valitusprosessissa yksittäistä valittajaa vastassa ovat siten ensimmäisen asteen valituslautakunnassa ja vakuutusoikeudessa istuvina lääkärijäseninä toisen vastapuolen eli vakuutusyhtiöiden kouluttamat vakuutuslääkärit.

3.      Ensimmäisen valitusasteen, mm. 1.1.2006 voimaan astuneessa laissa mainitun (53 § ) tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan (entinen tapaturmalautakunta) kaikki vuotuiset toimintakulut maksavat vakuutusyhtiöt. Jo yksin rahoitustausta aiheuttaa sen tosiasian, että tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ei voi olla puolueeton ja vakuutuslaitoksista riippumaton muutoksenhakuelin.

4.      Vakuutusyhtiön tukemana koulutettu lääkärijäsen vannoo lisäksi ennen virkaan astumista tuomarivalan, jonka jälkeen kaikki lääkärijäsenen puolelta lausuttu on neuvottelusalaisuuden piirissä ja asianomaiselta itseltään saavuttamattomissa. Katsomme lääkärijäsenelle asetetun oikeudenjäsenen aseman aiheuttaman käytännön neuvottelusalaisuuden olevan vain keino salata syyt ja perusteet joilla potilasta tukenut näyttö kumotaan. Liittomme katsoo, että tällaisen asian ratkaisun kannalta erittäin olennaisen lausuman salaaminen kirjallisessa valitusprosessissa on kansainvälisten sopimusten ja myös kansallisen perustuslain vastainen.

Oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 7§:n mukaan tuomarin on pidettävä salassa ne keskinäiset neuvottelut, joita tuomioistuimen jäsenet ennen päätöksen tekoa pitävät. Vakuutusoikeuden lääkärijäsen ulosmittaa käytännössä täysimääräisenä oikeuden vaieta asian tosiasioista mutta muutoin toimii näennäisellä tuomarinvastuulla.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

Pykälän 3 momentin mukaan siltä osin kuin asiakirja sisältää tietoja oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 7§:ssa tarkoitetusta neuvottelusta, tiedon asiakirjasta saa vain viranomaisen luvalla. Luvan myöntäminen edellyttää sellaisen tarpeen osoittamista, että luvan myöntämistä, ottaen huomioon oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 7 §:n säännös, voidaan pitää perusteltuna. Tällaisia lupia ei painavista perusteista huolimatta ole vakuutusoikeus koskaan myöntänyt.

Korkein hallinto-oikeus on 25.6.2001 antamassaan päätöksessä katsonut, että mainitulla säännöksellä on haluttu turvata riippumattoman oikeuslaitoksen perusedellytyksiin kuuluva neuvottelusalaisuus.

Sillä seikalla, missä asian käsittelyvaiheessa oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 7§:ssa tarkoitettu lausuma on esitetty ei ole merkitystä. Oikeudelle esitetystä näytöstä poikkeava tuomioistuimen päätös painottaa kuitenkin tuomioistuimella olevaa päätöksen perusteluvelvollisuutta. Tämä velvoite ei kuitenkaan toteudu. 

Perustelumme kohdassa numero 3 on kerrottu, että jo pelkästään rahoitustaustan takia tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ei voi olla riippumattomaan oikeuslaitokseen rinnastettava muutoksenhakuelin.

5.      Vakuutusyhtiöiden ylivertainen asetelma valittajaan nähden korostuu entisestään, kun huomioidaan HE 47/2005 (53 a §) mainittu asia ”Mikäli asian ratkaiseminen olennaisesti riippuu lääketieteellisestä kysymyksestä, tulee myös lääkärijäsenen olla läsnä.” Valtaosassa esimerkiksi työtapaturmia koskevissa valitusasioissa asian ratkaiseminen riippuu olennaisesti lääketieteellisestä kysymyksestä.

6.      Vakuutuslääketieteeseen perustuvaa loppututkintoa ei ole olemassa nimikkeenä Suomen yliopistojen opinto-ohjelmissa. Eikä vakuutuslääketieteen alueelta löydy tietojemme mukaan yhtään suomalaista tohtori- tai professoritason henkilöä.

Nämä edellä mainitut kohdat mahdollistavat Suomen perustuslain vastaiseksi katsotun ja mielivaltaan pohjautuvan liitepäätösmenettelyn jatkumisen erityistuomioistuimissa.

IHMISOIKEUKSIEN JA OIKEUSTURVAN LOUKKAUKSET

HE 47/2005 (HE155/2003) sisältämät epäkohdat ovat voimaan astuessaan 1.1.2006 sekä esittämiemme perustelujen myötä mielestämme erittäin voimakkaassa ja ilmiselvässä ristiriidassa perustuslain oikeusturvaa ja perusoikeuksia koskevien säännösten kanssa.

1.9. Laki työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta

1 luku Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan tehtävä ja jäsenet

1 §. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta. Pykälässä säädettäisiin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan tehtävästä toimia ensimmäisenä muutoksenhakuasteena työeläkeasioissa. Muutoksenhakuasteen nimeksi ehdotetaan työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaa.

2 §. ……………..Muutoksenhakulautakunnan organisaatiota ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että vakuutuslääketieteeseen perehtyneitä lääkärijäseniä tulisi olla vähintään neljä, sekä vähintään kahden muun jäsenen tulee olla tuomarin virkaan oikeuttavan tutkinnon suorittaneita tai muita, erityisesti työeläkevakuutukseen perehtyneitä henkilöitä…..

53 §

Tapaturmavakuutusasioissa toimivat muutoksenhakueliminä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta, vakuutusoikeus ja korkein oikeus.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa on päätoiminen puheenjohtaja, vähintään kaksi varapuheenjohtajaa ja vähintään kolme lakimies- ja kolme lääkärijäsentä sekä vähintään kuusi työelämän ja työmarkkinoiden olosuhteita tuntevaa jäsentä ja vähintään kolme maatalousyrittäjien olosuhteita tuntevaa jäsentä. Puheenjohtaja, varapuheenjohtajat ja muut jäsenet toimivat tuomarin vastuulla ja heillä on henkilökohtaiset varamiehet. Jos puheenjohtaja ennestään on valtion virassa tai toimessa, vapautuu hän sen hoitamisesta siksi ajaksi, jona hän toimii puheenjohtajana.

Jäsenen, joka ei ole aikaisemmin tehnyt oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 1 luvun 7 §:ssä tarkoitettua tuomarin valaa tai sitä vastaavaa vakuutusta, on ennen tehtävään ryhtymistään tehtävä se tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa.

Valtioneuvosto määrää puheenjohtajan, varapuheenjohtajat, muut jäsenet ja heidän varajäsenensä sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä viideksi vuodeksi kerrallaan….. …………..Puheenjohtajan, varapuheenjohtajien ja lakimiesjäsenten tulee olla tuomarin virkaan oikeuttavan tutkinnon suorittaneita ja tapaturmavakuutukseen hyvin perehtyneitä. Lääkärijäsenen tulee olla vakuutuslääketieteeseen perehtynyt laillistettu lääkäri.

TILASTOTIETOA HYLKÄYSPROSENTEISTA

Todisteena vakuutusyhtiöiden ylivertaisuudesta valitusprosesseissa jo entuudestaan on oikeusministeri Johannes Koskisen asiantuntevat haastattelut, jossa hän on todennut ko. tilanteen vallitsevan tapaturmalautakunnassa (haastattelu Hymy-lehti kevät 2005) ja myös vakuutusoikeudessa (Ylen radiouutisten haastattelu 1/2000).

Todisteena on myös tilastotiedot (Työtapaturmakirja (2004). ISBN 952-9770-75-8. Tekijän nimet: Kukkonen, Sirpa, Karmavalo Terttu. Julkaisija Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy). Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa (entinen tapaturmalautakunta) ja vakuutusoikeudessa hylkäysprosentit esimerkiksi työtapaturma-asioissa olivat jo vuonna 2003: 90% (sivu 133) ja 92,5% (sivu 134).

YHTEENVETO

Yhteenvetona perusteluillemme toteamme, että oikeudenkäynti ns. erityistuomioistuimissa ei voi olla esille tuomiemme tosiasioiden valossa enää muutoksenhakijalle puolueeton. Laissa vahvistettu toimintatapa on kansainvälisten sopimusten ja lakien sekä maamme oman perustuslain 21. artiklan vastainen.

Odotamme eduskunnan perustuslakivaliokunnalta / oikeusasiamieheltä perustuslain 113. sekä 115 artiklan mukaisia kiireellisiä vireillepanotoimia kaikkia niitä henkilöitä ja tahoja kohtaan jotka ovat ko. lain valmistelussa ja sen vahvistamisessa syyllistyneet rikokseen, laiminlyöntiin tai johonkin muuhun tuomittavaan menettelyyn.

Helsingissä 25.1.2006

Vakuutusongelmaisten liitto ry.

Hannu Kukkonen