Paluu media-sivulle.

Lehdistötiedote Suomen ihmisoikeustilanteesta 5/2006. Tekstin englanniksi kääntäjää haetaan.

Saate

Julkaisuvapaa lehdistötiedote

EU:n puheenjohtajamaa Suomi ei kunnioita kansalaistensa ihmisoikeuksia

Suomessa vammautumista voi seurata mielivaltainen oikeusmurha ja tuomio elinikäiseen kärsimykseen, tuskaan ja häpeään toteaa www.oikeusturvanperikato.info sivuston perustaneet suomalaiset ihmisoikeusaktivistit vammautuneiden ihmisten ja heidän omaistensa elämästä.

Tapaturmissa vammautuneet  ihmiset ja heidän asiaan perehtyneet lakimiehet sekä lääkärit eivät saa Suomessa tosiasiallisesti lainkaan tietää perusteluita, että miksi vammautuneelta on vastoin oikeudelle esitettyä näyttöä evätty mm. yhdistyneiden kansakuntien peruskirjassa taattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, toimeentuloon, kuntoutukseen ja lääkehoitoon. Ei riitä, että vammautuneet menettävät terveyden ja toimeentulon, he joutuvat myös mielivaltaisella tavalla toimivan oikeuslaitoksen uhriksi. Epäinhimillisen julma kohtelu johtaa siihen, että lopulta potilaat ja heidän omaisensa voivat kärsiä fyysisten vaivojen lisäksi myös vakavista psyykkisistä oireista.

Vaikka Suomen oikeusministeri on todennut jo vuosia sitten, etteivät kansalaiset saa Suomessa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, niin epäkohtiin ei edelleenkään puututa. Suuret vakuutusyhtiöt saavat yhä tehdä voittoa riistämällä vammautuneilta ihmisiltä heille kuuluvat oikeudet. Tällainen ihmisoikeuksista piittaamattomuus hyväksytään Suomessa passiivisella sivustakatsomisella myös lukuisten poliitikkojen ja laillisuusvalvojien keskuudessa. Asioiden selvittämisen sijaan ongelmista vaietaan tai ne ohitetaan tosiasiat kiertävillä sosiaali- ja terveysministeriön korulauseilla.

Marraskuussa 2001 Suomessa oli useita vammautuneita ihmisiä 29 vuorokautta nälkälakossa. Lakkolaisten vaatimus oli, että he saisivat oikeudenmukaisen ja puolueettoman oikeudenkäynnin ja Suomi alkaisi noudattaa ihmisoikeussopimuksia. Tämä tapahtuma kuuluu niihin asioihin, joista virallinen Suomi vaikenee myös nyt alkavalla puheenjohtajuuskaudella. Onhan Suomi valheellisesti kansainvälisille tiedotusvälineille väittänyt olevansa esimerkillinen maa ihmisoikeusasioissa.

Tosiasia on, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tulee Suomesta maan asukasmäärään suhteutettuna eniten ihmisoikeusvalituksia eräiden Itä-Euroopan maiden ohella. Samaan aikaan Suomi antaa kansalaisilleen totuudenvastaista tietoa ihmisoikeus- ja oikeusturvaloukkausten valitusmahdollisuuksista. Sosiaalialan muutoksenhakutuomioistuimen ja korkeimman oikeuden päätöksissä väitetään, ettei päätöksestä saisi valittaa, usein päätös on kuitenkin perustelematon ja täysin ristiriidassa asiassa esitetyn näytön kanssa. Tällainen päätös on vastoin kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja YK:n peruskirjaa ja siten se on EU:ssa myös valituskelpoinen.

Valitusmahdollisuuksien vääristelyn lisäksi Suomen oikeusaputoimistot kieltäytyvät nykyisin antamasta julkista oikeusapua ihmisoikeustuomioistuimeen vedoten Suomen oikeusministeriön antamaan uuteen ohjeistukseen. Vaikeuttamalla kansalaisten valitusmahdollisuuksia pyrittäneen Suomen hälyttävä ihmisoikeustilanne pitämään keinotekoisesti seurapiirikelpoisena EU:ssa.

Suomalaiset ihmisoikeusaktivistit korostavat, että potilaiden kohtaama täysin mielivaltainen ja ihmisoikeussopimusten vastainen kohtelu ja loputon tilanteen epämääräisyys voi johtaa lopulta moniongelmaisuuteen ja potilaiden sekä heidän omaistensa itsemurhiin. Suomi pitääkin itsemurhatilastoissa kyseenalaista kunniaa olla Euroopan kärjessä itsemurhatilastoissa.

Ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden pitää toteutua ilman hyväksyttäviä poikkeuksia myös EU:ssa. Asioista vaikeneminen johtaa ihmisten kärsimysten pitkittymiseen ja koko ajan syvenevään moniongelmaisuuteen. Pyydämme kansainvälisiä tiedotusvälineitä ja eri maiden kansalaisjärjestöjä nostamaan tämän hätähuudon esille viimeistään nyt Suomen EU:n puheenjohtajuuskaudella.

Helsingissä 20 toukokuuta 2006

XXX XXX                                  XXX XXX

tiedotus@oikeusturvanperikato.info

Lisätietoja osoitteista; http://www.oikeusturvanperikato.info ja http://www.oikeusturva.info

Tiedote

Julkaisuvapaa lehdistötiedote

Ihmisoikeuksilla keinottelu osana Suomen ulkopolitiikkaa

Suomen ulkoministeriön tavoite vuoden 2006 puheenjohtajuudelle on ihmisoikeuksien edistäminen kaikkialla maailmassa sekä EU:n ihmisoikeuspolitiikan johdonmukaisuuden kehitys. Ministeriö väittää ihmisoikeuksien olevan tärkeällä sijalla myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa niin, että ihmisoikeudet otettaisiin huomioon kaikilla osa-alueilla aloitteellisesti ja johdonmukaisesti. 

Suomen tavoitteet ja väite kansallisen ihmisoikeustilanteesta ovat valitettavasti illuusio mustasta todellisuudesta. Lupaukset puheenjohtajuuskaudelle ovat vailla kykyä tai halua pitää niistä kiinni.

Suomen historia pitää sisällään pitkän aikakauden jolloin maassamme vaiettiin kansainvälisistä ihmisoikeuskysymyksissä jos vaarana oli, että se olisi ärsyttänyt vaikutusvaltaisia tahoja. Nykyisin voi havaita, että Suomen presidentti Tarja Halonen on kansainvälisellä tasolla ilmaissut huolensa kolmansien maiden ihmisoikeustilanteesta. Presidentti Halonen on antanut ihmisyyden arvoista yhteisiä lausuntoja mm. Tansanian presidentin kanssa.

Kiinan vierailulla Halonen kohautti maailmaa kehumalla diktatuurimaan ihmisoikeuskehitystä vaikka ihmisoikeusjärjestöt olivat asiasta täysin eri mieltä. Kiinan viranomaisten näkemystä ihmisoikeuksista oli juuri toteutettu räjäyttämällä useita satoja kirkkoja sekä laittamalla työleireille mm. piispoja, ammattiyhdistysaktiiveja ja toimittajia. Lisäksi vankilaan laitettiin demokraattisen puolueen johtajat ja poistettiin Falung Gong liike teloittamalla useita satoja liikkeen jäseniä.

Presidentti Halosen kohua herättäneitä näkemyksiä Kiinan ihmisoikeustilanteesta kannatti Suomen pääministerin mukaan myös koko Suomen hallitus. Tätä kansainvälisesti ristiriitaista tilannetta vain täydentää Suomen Indonesian valtiojohdolle antama arvostettu suomalainen ritarikuntamerkki. Halonen  oli samaan aikaan myöntänyt, että Indonesiassa syyllistytään ihmisoikeusrikkomuksiin.

ihmisoikeuksien riistopolitiikkaa suomessa

Presidentti Tarja Halonen toimi aiemmin ulkoministerinä. Vuosituhannen vaihteessa hän esitteli Euroopan parlamentille ihmisoikeusraportin todeten EU:n ihmisoikeuspolitiikan keskeisen haasteen olevan uskottava sekä johdonmukainen toiminta kaikilla osa-alueilla.

Halonen on korostanut, että unionin on oltava valmis laajaan yhteistyöhön kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Halosen mukaan Euroopan unioni tukee ihmisoikeusaktivistien (Human rights defenders) työtä kaikkialla maailmassa ja EU:n toiminnan uskottavuus edellyttää, että me noudatamme itse niitä samoja ihmisoikeusperiaatteita, joita vaadimme muilta.

Presidentti Halosen mukaan Euroopan neuvoston jäsenyys lisäsi ihmisoikeusulottuvuuden myös suomalaiseen päätöksentekoon ja tuomioistuinkäytäntöön. ”EU:ssa on totuttu siihen, että asioista puhutaan päivittäin niiden oikeilla nimillä.”

Valitettavasti Halosen puheet eivät vastaa totuutta ainakaan Suomessa vakiintuneen ja vallitsevan  käytännön osalta. Suomen oman ihmisoikeusulottuvuuden vakavat ongelmat vaietaan. Halonen on puolustanut suomessa lähinnä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin (Sexpo ja Seta) kuuluvien ihmisten oikeuksia mutta hän ei vaikuta olevan lainkaan huolissaan valtaväestön tai tapaturmissa vammautuneiden ihmisten ihmisoikeuksista tahi Suomelle tulleista langettavista tuomioista.

Puheita vallitsevien epäkohtien parantamiseksi Suomesta ei ole Haloselta havaittu. Valitettavasti epäkohtia lisääviin ja syventäviin tekoihin presidentti Halosen on kylläkin havaittu osallistuvan.  

Vuoden 2006 puheenjohtajuusvuoden Halosen avasi vahvistamalla Suomessa 1.1.2006 voimaan tulleen lain, jolla maan omaa ihmisoikeustilannetta heikennettiin. Tämän lain mukaan kansalaiset eivät voi saada asiaansa oikeudessa riippumattoman lääkärijäsenen käsiteltäväksi. Laki vaatii nyt tuomioistuimen lääkärijäseneltä vakuutusyhtiötaustaisen, epävirallisen koulutuksen. Normaali laillistettu yliopiston lääketieteellinen koulutus ei riitä, ellei ole vakuutusyhtiötaustaista hyväksyntää.

Tästä lakimuutoksesta seuraa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edellyttämän Fair trial– periaatteen vastainen tilanne, jossa rikotaan myös YK:n peruskirjan asettamia vaatimuksia.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklan 6 mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Tätä nk. "fair trial" oikeusperiaatetta tulee noudattaa myös eläkepäätöksissä, jotka ovat verrattavissa tuomioistuinpäätöksiin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on fair trialia koskevissa ratkaisuissaan korostanut, ettei riitä, että oikeus toteutuu, täytyy myös näkyä, että oikeus toteutuu (Delacourt v. Belgia, 17.1.1970 (Publications of The European Court of Human Rights 11) "justice must not only be done; it must also be seen to be done").

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle langettavan tuomion mm. 19.7.1995 (20/1994/467/548). Suomen todettiin syyllistyneen Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan loukkaukseen, koska potilas ei ollut saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä (fair trial) Suomessa. Tuomiosta huolimatta käytäntö Suomessa jatkuu entisenlaisena.

Presidentti Tarja Halosen vahvistama lakimuutos on suomalaisten ihmisoikeusaktivistien ja heidän edunvalvontajärjestön mielestä vastoin kansainvälisiä sopimuksia. Lakimuutoksesta huolestunut Vakuutusongelmaisten liitto ry. niminen kansalaisjärjestö on tehnyt 25.1.2006 presidentti Halosen virkatoimista kantelun Suomen eduskunnan oikeusasiamiehelle ja perustuslakivaliokunnalle.

Tutkintapyynnön tekijä Vakuutusongelmaisten liitto ry on suomalainen poliittisista puolueista täysin riippumaton vammautuneiden ja sairastuneiden kansalais- ja edunvalvontajärjestö.

Tutkintapyynnön mukaan 1.1.2006 voimaan astuneen lain (HE 47/2005) vahvistamisella presidentti Tarja Halonen sekä sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre poistivat Suomen kansalaiselta mahdollisuuden Suomen perustuslain 21. pykälän, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artiklan ja Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuimen edellyttämän ”fair and public hearing” – periaatteen mukaisen oikeuden puolueettomaan asian käsittelyyn sosiaalioikeuden alaan kuuluvissa ja valtaosin kirjallisesti tapahtuvissa valitusasioissa.

Tutkintapyyntö lienee hyvin kiusallinen presidentti Haloselle, koska hän on pyrkinyt esiintymään kansainvälisillä foorumeilla ihmisoikeuksien edistäjänä. Toukokuussa 2006 suomalainen television ajankohtaisohjelma Silminnäkijä (http://www.yle.fi/silminnakija/) kertoi, että presidentti Halonen on viettänyt useat pääsiäislomansa eläkeyhtiö Ilmarisen kelohonkamökeillä Suomen Lapissa.

Dokumentin mukaan suomalaiset eläkeyhtiöt ovat kymmenien miljardien eurojen sijoittajia.  ”Työeläkeyhtiöiden aseman vahvistuminen on tuonut niiden toimintaan omavaltaisia piirteitä. Ne ovat laskuttaneet yrityksiltä ja työntekijöiltä liikaa eläkemaksuja, mutta olleet haluttomia palauttamaan ylijäämiä. Ne ovat onnistuneet lobbaamaan eläkesäännöksiä, joiden avulla ovat pystyneet kaappaamaan eläkesäätiöitä ja valtaamaan lisää markkinoita.

Dokumentti kertoo edelleen, että suurten eläkeyhtiöiden johdolla tapahtuva valmistelu ei kaikilta osin kestä päivänvaloa. ”Eläkeyhtiöiden hyvät yhteiskuntasuhteet takaavat kuitenkin sen, ettei epäkohtiin puututa.  Päätöksentekijät Arkadianmäellä (eduskunnassa) katsovat tätä toimintamallia sormien läpi.”

Vakuutusongelmaisten liitto on tehnyt asiasta tutkintapyynnön valtakunnansyyttäjälle 22.5.2006.  Tutkintapyynnössä on pyydetty selvittämään, onko presidentti Halonen vastaanottanut lahjomanluontoisia etuisuuksia suomalaisilta eläkeyhtiöiltä, joiden omavaltaisia toimia katsotaan samaan aikaan päättäjien keskuudessa läpi sormien. Myös presidentti Halonen on vahvistanut lakeja, jotka heikentävät olennaisesti kansalaisten oikeusturvaa myös ihmisoikeusasioihin liittyen.

Häikäilemättömyys ja kyky ohjailla virkavaltaa ovat suomalaisille vakuutus- ja eläkeyhtiöille hyvin tyypillisiä piirteitä. Valitettavasti valtiovallan päättäjien taipuminen liikeyritysten tahtoon aiheuttaa myös suomalaisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön kieroutumista ja ihmisoikeusloukkauksia.

Suomalainen tapa hoitaa omien kansalaisten oikeusturva- ja ihmisoikeusasioita ei voi olla hyväksyttävissä unionin alueella millään eettisellä tai inhimillisellä arvolla. Tiedot Suomen mielivaltaisista tuomioistuinten päätöksistä ja ihmisoikeusloukkauksista ovat tässä EU:n 2006 puheenjohtaja-maassa tiedonvälityksen arkipäivää jo siinä määrin, että niiden julkaiseminen on kansalliselle medialle erityisen turhauttavaa.

Tässä tilanteessa Suomi valittiin toukokuussa 2006 YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi mm. Kuuban, Kiinan, Venäjän ja Pakistanin kanssa. Valintaa edelsi maailmanjärjestön yleiskokouksen päätös muodostaa uusi neuvosto, koska ihmisoikeusasioista aiemmin vastannut toimikunta oli saanut kyseenalaista arvostelua jäsenmaiden omista ihmisoikeuskriiseistä.

Tilanteen paranemista epäiltiin maailmalla uudenkin neuvoston kohdalla. Valintaa vastusti mm. ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch. Myös Yhdysvallat jättäytyi pois uudesta kokoonpanosta todeten, että ihmisoikeuksia rikkovat maat pääsevät uudenkin neuvoston jäseniksi liian helposti.

Suomalaisen toimintatavan todellisuutta ei tunneta maailmalla. Ihmisoikeusneuvoston valinnan lisäksi sen osoittaa Ruotsin ulkopoliitikon (Pierre Schori) ehdotus presidentti Tarja Halosen nimittämisestä YK:n uudeksi pääsihteeriksi Kofi Annanin jälkeen. Pierre Schori perusteli ehdotustaan sillä, että hän piti Halosta pohjoismaalaisena ihmisoikeustaistelijana.

Presidentti Tarja Halosen lehdistöpäällikkö Maria Romantschukin mukaan Halonen mainittiin mahdollisena Kofi Annanin seuraajaehdokkaana myös Washington Post -lehdessä.

ihmisoikeusaktivistien vetoomus kansainväliselle medialle

EU on sitoutunut edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista myös maailmanlaajuisesti. EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottava toteuttaminen edellyttää sen seuraavan, valvovan ja kommentoivan tiiviisti ihmisoikeusasioita ja hallitusten toimia myös unionin sisällä. Ihmisoikeusarvoilla tulee olla eurooppalaisten vankkumaton tuki. Kyse on eettisten ja inhimillisten arvojen lisäksi myös sosiaalisesta omastatunnosta. Ihmisoikeudet voivat toteutua vain sellaisessa oikeusvaltiossa, jonka vilpitön pyrkimys on noudattaa sopimuksia ja toimia muutoinkin kansalaistensa parhaaksi.

Vaikka ihmisoikeudet ovat kaikille kansoille ja ihmisille samat, ne eivät käytännössä toteudu yhtäläisesti. Suomelle ihmisoikeusperiaatteilla ratsastamisella pyritään maa tekemään unionissa, yhdistyneissä kansakunnissa ja maailmalla seurapiirikelpoiseksi. Erityisesti kolmansien maiden ihmisoikeuskysymyksillä voi rakentaa illuusiota ihmisoikeusaktiivisesta toiminnasta ilman pelkoa suurten ja vaikutusvaltaisten maiden etuisuuksien loukkauksista.

Suomen kyseenalaista huomiota saaneet Kiinan diktatuurimaan ihmisoikeuskehitystä tukeneet lausunnot nostivat presidentti Halosen ihmisoikeusmannekiiniksi Kiinassa. Presidentti Halosen lausunnot lienevät edistäneet Suomen ja Kiinan välistä ulkomaankauppaa sekä kahdenvälisiä suhteita. Lausunnot eivät kuitenkaan saaneet tukea Kiinassa teloitettujen ja vangittujen ihmisoikeusaktivistien omaisilta, työleireille laitetuilta piispoilta eikä toimittajilta.

YK:ssa Suomi on kertonut pyrkivänsä löytämään keinoja vastakkainasettelujen ylittämiseen ja ihmisoikeustilanteen paranemiseen. Suomi on sitoutunut ihmisoikeuspolitiikassaan avoimeen yhteistyöhön ja vuoropuheluun sekä kahdenvälisissä yhteyksissä myös EU:ssa. Vuoden 2006 puheenjohtajuuskauden yhdeksi tavoitteeksi Suomi on kertonut pyrkimyksen edistää erityisesti vammaisten henkilöiden oikeuksia. Suomen mukaan ”erityisen tärkeää on, että ryhmät voivat osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon kaikilla tasoilla, niin politiikan muotoilussa kuin sen ajamisessa kansainvälisillä foorumeilla”.

Suomen pyrkimyksiä vaikuttaa olevan enemmän kuin aitoa tahtoa toteuttaa niitä. Dialogi ei saa olla itseisarvo, joka sulkee pois kritiikin epäkohtien osalta. Ihmisoikeuksien toteuttaminen lähtee julkisesta keskustelusta sekä avoimuudesta myös yhteiskunnalle ja sen päättäjille aroissa asioissa.

Suomi on sitoutunut noudattamaan Euroopan ihmisoikeussopimusta ja yhdistyneiden kansakuntien yleismaailmallista julistusta ratifioimalla ne. Suomi ei kuitenkaan noudata näitä sopimuksia.

Suomessa vallitseva tapa hoitaa vammautuneiden tai sairastuneiden kansalaistensa oikeusturvaa ja ihmisoikeuksia on hylätä kaikki potilaan korvaukset vastoin oikeudelle esitettyä näyttöä ja ilman mitään tosiasiallisia perusteluita. Näin menetellään erittäin selkeissä tapauksissa, vaikka potilaan vaatimusten tukena on niissä yhtenevästi laaja asiantuntijatiimi, johon kuuluu maan parhaita erikoislääkäreitä, lakimiehiä, kuntoutus- ja tutkimuslaitoksia. Nämä kaikki ovat tyypillisesti ja yksimielisesti todenneet että potilas on työkyvytön jonkin tietyn tapahtuman seurauksena ja oikeutettu sen takia laissa säädettyihin asianmukaisiin lääkityksiin, hoitoihin ja toimeentuloon.

Potilas ja hänen vaatimuksiaan tukenut tiimi, ei koskaan saa tietää tosiasiallista syytä sille, miksi heidän esittämänsä ja potilaan vaatimuksia tukenut näyttö kumottiin, he eivät saa tietää mikä oli kaiken lääkärinvalalla laaditun todistusaineiston kumonnut seikka tahi syy, he eivät saa tietää vastausta siihen, oliko oikeuden mielestä potilaan puolesta ollut näyttö virheellistä tai puutteellista. Merkillepantavaa on se tosiasia, että edes päätöksen tehnyt oikeuslaitos itse ei kykene tosiasiallisesti lainkaan perustelemaan ristiriitaista päätöstään, se ei yksinkertaisesti kykene osoittamaan laissa vaadittuja perusteluita näytöstä poikkeaville päätelmilleen. On siis olemassa vain oikeuden hylkäävä päätelmä ilman mitään laillista objektiivista selitystä sen taustoille. 

Suomen oikeusministeri (Johannes Koskinen) on todennut selkeästi medialle antamissaan haastatteluissa, etteivät kansalaiset saa Suomessa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä missään sosiaalialan muutoksenhakujärjestelmän vaiheessa. Silti mikään ei ole muuttunut parempaan suuntaan vaan tilanne yhä vaan heikkenee. Uusimman Suomen tekemän päätöksen mukaan kansallisesta oikeuslaitoksesta vähennetään pois merkittävä osa henkilökuntaa. Mikäli tuomioistuimissa ei ole riittävästi henkilökuntaa syvenee kuilu entisestäänkin todellisuuden ja Suomea sitovia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, ihmisoikeussopimusten ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaisien minimivaatimuksien välillä. Minimivaatimuksille valmiiksi alamittainen oikeusturvan nykytila kokee jälleen heikennyksen. Nyt vallitsevat epäkohdat tulevat pahenemaan ja siten ne myös ruuhkauttavat yhä enemmän Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta.

Seuraava ihmisoikeudellisille arvoille häpeällinen käänne voi tulla laajemmassa mittakaavassa unionin sisältä. Samaan aikaan kun unioni käytännössä laiminlyö ihmisoikeuksien valvonnan, ruuhkautuu sen oma ihmisoikeustuomioistuin. Nyt ollaan tilanteessa, jossa suunnitellaan rajattavan unionin kansalaisia yhä enemmän muutoksenhaun ulkopuolelle. Euroopan-unionissa ei liene tullut mieleen hoitaa ensin todellisia ongelmia, joista ne ihmisoikeusvalitukset alun perin aiheutuvat.

Suomen oikeusministeri Johannes Koskisen asettaman selvitysmiehen (Maija Sakslin) mukaan suomalainen järjestelmä vain vaivoin täyttää minimivaatimukset. Selvityksen sanallisesta ilmaisusta voidaan havaita suomalaisen järjestelmän olevan tosiasiallisesti alle minimivaatimusten. Päätelmään ”Vain vaivoin minimivaatimukset täyttävään” yllettiin siten, että tämän selvityksen käynnistävänä tahona toimineiden ja lähes kuukauden nälkälakossa olleiden ihmisoikeusaktivistien keräämän todistusaineiston käyttäminen Maija Sakslinin selvityksen taustalla kiellettiin oikeusministeriön toimesta. Tämä selkeitä tosiasioita rajaavamenettely oli vastoin nälkälakon loppumisen ehtona ollutta ja oikeusministeri Johannes Koskisen kanssa tehtyä sopimusta.

Suomessa tapaturmissa vammautuneiden tai sairastuneiden ihmisten kokemien jatkuvien ihmisoikeus- ja oikeusturvaloukkausten takana on kansalaisten oikeusturvasta päättävien vakuutusyhtiöiden, oikeuslaitoksen, virkamiesten sekä päättäjien keskuudessa vallitseva yleinen piittaamattomuus ja vähättelevä sekä ylimielinen suhtautuminen oman maan kansalaisia koskevista ihmisoikeuksista sekä oikeusturvan periaatteista.

Oikeusturvan loukkauksissa on Suomen osalta kyseessä totaalinen oikeusturvan perikato. Entisessä Neuvostoliitossa esiintyi vastaavankaltaista mielivaltaa ja täysin epäjohdonmukaista käyttäytymistä valtiovallan edustajien puolelta. Nyt kyseessä on Euroopan unionin jäsenmaa Suomi, joka ylpeilee ihmisoikeuksilla vastoin oman maan taktiikkaa. Kyseessä on unionin puheenjohtajamaa, jonka julkisuuskuva poikkeaa erittäin olennaisella tavalla todellisuudesta.

Suomalaisten päättäjien ihmisoikeuksista piittaamaton toimintatapa vaikuttaa saavan Kiina-ilmiön piirteitä myös laajemmassa mittakaavassa. Suomen ihmisoikeusasioita käsitelleillä internet-sivuilla toiminut Google AdSense (https://www.google.com/adsense/) mainossopimus irtisanottiin yksipuolisella ja tosiasiallisesti täysin perustelemattomalla Googlen päätöksellä 12.5.2006. Google myös ilmoitti, ettei se suostu mainossopimuksen tekemiseen myöskään jatkossa. Vaikuttaa myös siltä, että Google kieltäytyy lunastamasta lähettämiään shekkejä ja jo ansaittuja mainostuloja.

Useista selvityspyynnöistä huolimatta Google ei suostunut perustelemaan tekoaan vaan ilmoitti ylimalkaisesti, etteivät he anna yksityiskohtaista tietoa päätöksen taustoista eivätkä keskustele koko asiasta. Näin siis toimii Google Suomen EU-puheenjohtajuuskauden alla. Tosiasiallisesti Googlen perusteettomalla päätöksellä vaikeutetaan ihmisoikeusloukkausten esilletuomiseen keskittyneen järjestön toimintaa ja myötäillään niitä tahoja, jotka ihmisoikeussopimusten vastaisten tekojen takana suomessa ovat. Julkinen ja avoin ihmisoikeusasioista keskustelu ei vaikuta sopivan Googlelle sen enempää unionin alueella kuin Kiinassakaan. Vasta äskettäin Google sensuroi pois hakukoneiltaan Kiinan hallituksen epämieluisina pitämiä ihmisoikeusasioita.

Unionin omaa toimintatapaa käsitteli Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johanssonin Helsingin Sanomissa 21.5.2006. Johansson totesi, että EU-maat ovat edelleen haluttomia yhteisesti puuttumaan toisessa maassa tapahtuvaan ihmisoikeus-loukkaukseen ja, että toisen EU-maan arvosteleminen on tabu. Johansson myös totesi, että EU:n uskottavuuden kannalta on välttämätöntä, että jäsenmaat keskustelisivat avoimesti ongelmista ja varmistaisivat, että vakavista ihmisoikeus-loukkauksista rangaistaan. Tämä on koko unionin ihmisoikeuspolitiikan tavoitteiden ja keinojen uudelleenarviointia, jota Suomen tulee edistää.

EU-mailta ja kansoilta on löydyttävä kyky ja tahto toteuttaa, sekä myös valvoa jäsenmaidensa ihmisoikeustilannetta. Vaikenemisen taustalla olevat tabut ovat aikansa eläneitä. On aika kohdata todellisuus ja aloittaa unionin alueella julkinen ja avoin keskustelu myös Suomen todellisesta ihmisoikeustilanteesta. Suomessa vammautuneiden ja sairastuneiden ihmisten sekä heidän omaistensa puolesta pyydämme mediaa välittämään asiamme tiedoksi koko unionin alueelle. Vain avoimen keskustelun kautta voi syntyä myönteistä kehitystä myös suomalaisten ihmisoikeuksiin. Euroopan unioni kaipaa tässäkin asiassa toimivia ja todellisia esikuvia. Sellaisia joiden puheet ja teot ovat sovussa toistensa kanssa.

Vetoamme lopuksi Euroopan parlamentille esitellyn ihmisoikeusraportin sanoihin; ”Euroopan unionin on oltava valmis laajaan yhteistyöhön kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Unioni tukee ihmisoikeusaktivistien työtä kaikkialla maailmassa ja EU:n uskottavuus edellyttää, että me noudatamme itse niitä samoja ihmisoikeusperiaatteita, joita vaadimme muilta”.

Helsingissä 22 toukokuuta 2006

Hannu Kukkonen                                 Kalevi Hautakangas

tiedotus@oikeusturvanperikato.info

Lisätietoja osoitteista; http://www.oikeusturvanperikato.info ja http://www.oikeusturva.info